Kotimaan katsaus

Suomea johdetaan kuin yritystä

Juha Sipilä on luonut kannuksensa yritysmaailmassa ja menestynyt varsin hyvin. Pääministerinä hän jatkaa samoilla linjoilla. Valtiota hän johtaa kuin suuryritystä. Jokaisella valtion omistamalla osasella on taseessa arvo ja ne voidaan erottaa toinen toisistaan pienempiin palasiin ja yksikköihin.

 

Yritysmaailmassa on tyypillistä, että kun yritys kasvaa tarpeeksi suureksi, sen osaset pilkotaan omiksi yhtiöikseen omien toimialojensa mukaisesti. Rakennusliike Oy:ssä voi olla Rakennusliike Sähkö Oy, Rakennusliike Putki Oy, Rakennusliike Ilma Oy jne. Hyvä yritys on sellainen, jossa on tuottoon nähden vähän tasetta.

 

Mitä parempi tulos tehdään pienemmillä omistuksilla, sen parempi. Hyvä esimerkki on vaikkapa paperitehtaan ja mobiilipelejä valmistava yrityksen vertaaminen keskenään. Yhdellä muutaman tuhannen euron tietokoneella voi teoriassa tehdä satojen miljoonien tilin luomalla menestyvät mobiilipelin. Paperitehtaassa voi myös tehdä satojen miljoonien tilin, mutta koneetkin maksavat satoja miljoonia euroja ja sen lisäksi vaaditaan rutkasti henkilökuntaa, varastoja, tarvikkeita ym. Yrityksen kannalta etenkin suuret reservit, eli varastot ja muu tuottamaton omaisuus, kuten siivouskomeron ylimääräiset vessapaperirullat tai työntekijöiden työpöydillä lojuvat paperiklemmarit ovat täysin turhaa ja tuottamatonta painolastia taseessa. Tällaisella turhalla omaisuudella ei ole muuta virkaa kuin saada se tavalla taikka toisella tuottamaan.

Niinpä, koska Sipilän hallitus on päättänyt johtaa Suomen valtiota kuin yritystä, on hän ministereineen päättänyt pistää kaiken mahdollisen omaisuuden, joka makaa valtion taseessa, töihin. Toisin sanoen, niin metsät, järvet, pohjavedet, malmiesiintymät, tieverkot ja kaikki muu, ovat kaikki vapaata riistaa.

 

Yhtiöitys on helppo tapa pestä kädet puhtaiksi, koska vaikka esimerkiksi tieverkkojen yhtiöittämisessä omistajuus pysyy valtiolla (ainakin toistaiseksi) ei tätä kirjanpidollisesti katsota enää kuuluvaksi valtion taseeseen samalla tavalla kuin ennen. Niinpä tällainen uusi yhtiö voi hakea markkinoilta lainaa, uusia sijoittajia, harrastaa erinäistä liiketoimintaa ja kerätä maksuja. Verotusoikeutta sentään näillä yhtiöillä ei ole, joten puhuttakoon vain maksuista. Todella käytännöllistä ainakin näin äkkiseltään ajatellen.

 

Ongelma on vain siinä, että valtiota ei voi johtaa tai hallita kuten yhtiötä. Valtio on ihmisistä muodostuva kokonaisuus, jonka jäsenillä on erilaisia tarpeita ja intressejä. Se, mikä sopii toiselle, ei toiselle sovikaan. Tämä unohtuu usein tällaisissa kokonaisvaltaisissa ratkaisuissa kuten tieverkkojen yhtiöittämisessä.

 

Yhtiöittämiseen liittyy myös riski siitä, että kansallisomaisuus päätyy vääriin käsiin. Kansallisomaisuudesta voi tulla kiristyksen väline, kuten monessa vastaavassa jo aiemmin on käynyt. Esimerkkeinä nyt vaikkapa Kemiran lannoitevalmistuksen myyminen norjalaiselle Yaralle, joka ei ole unohtanut omaa rooliaan yksityisenä sijoittajana ja omistajana. Lannoitteiden hinnat ovat siellä missä niiden pitääkin, mikäli sijoittajilta kysytään. Lannoitteiden tarvitsija voi olla toki toista mieltä. Sama ilmiö on koettu myös Fortumin sähköverkkojen myynnissä, viestintäverkojen eli nykyisen Digitan ja monen muun osalta.

 

Asia ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkoinen. Toisaalta tällaiset yritysten jakautumiset ja yhtiöittämiset ja yksityistämiset ovat osaltaan tuoneet kasvua ja menestystä ja sitä myötä työpaikkoja ja verotuloja. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikkapa edellä mainittu Fortum ja Neste, jotka ovat alun perin veistelty samasta puusta ja molemmat ovat enemmän tai vähemmän olleet ja ovat vieläkin valtionyhtiöitä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä globaalisti ja maksavat huomattavan määrän veroja. Molemmat ovat nykyään menestyviä yrityksiä omilla aloillaan siitäkin huolimatta, että sähköverkot pilkottiin Fortumista parempaan talteen. Tämäkin tosin saattoi olla jostain näkökulmasta järkevää, jos huomioidaan, kuinka paljon kaapeleiden huoltovarmuuden takaaminen kaivamalla ne maan alle maksaa. Toki Caruna ei unohda laskuttaa tekemästään työstä.

 

Nyt käsittelyssä oleva tieverkkojen yhtiöittäminen ei välttämättä olekaan aivan yhtä helposti pilkottava pala Suomen valtion kansallisomaisuutta. Vaikka puhe onkin, että perustettavasta yhtiöstä tulisi kokonaan valtion omistama, ei voida kuitenkaan sokeasti luottaa siihen, etteikö Suomen tieverkot yhtiömuodossaan jossakin vaiheessa päätyisi kansainvälisten sijoittajien lihatikille. Riski on ilmeinen. Toisaalta, aiheeseen liittyy huomattavan paljon tunteita. Koetaan, että tiet ja liikkumiseen liittyvät muutokset ovat yksilönvapauksiin koskemista. Kolmanneksi ihmiset eivät ymmärrä koko pilkkomisen tarkoitusta. Anne Berner puhu monimutkaisin uusiotermein sellaisista asioista, jotka ovat vaikeasti ymmärrettävissä, kuten digitaaliset palveluntuottajat, digivallankumous, liikennekaari, robotisaatio, operaattorit jne. Sen lisäksi hänen perustelunsa tuntuvat ontuvilta, koska periaatteessa autoilun kustannukset jo nykyisellään pystyisivät kattamaan tieverkkojen ylläpidon ja toisaalta, vaikka polttoaineen myynnistä saatavat verotulot jatkossa laskisivatkin, aina on autoilulle keksittävissä helpompiakin rahastuskeinoja kuin seurantalaitteet ja uudet yhtiömuodot.

 

Pohjimmiltaanhan kyse tieverkkojen yhtiöittämisessä on kuitenkin sama kuin alussa kuvailin. Valtion taseesta saadaan 20 miljardia euroa näennäisesti tuottamatonta ”löysää” omaisuutta tehokäyttöön. Saadaan selkeästi jaettua vastuualueet valtion tehtäviin ja uuden tieyhtiön tehtäviin. Saadaan ulkopuolista rahoitusta kattamaan tieverkkojen korjausvelkaa. Budjetin alijäämä pienenee. Verotuksen tarve tienkäyttäjien osalta laskee ja kulut kirjanpidossa kaunistuvat. Liikenteestä kerättyjen verojen vuotuinen määrä on jotakuinkin 8-9 mrd. euroa. Tuosta Summasta noin 2 mrd. euroa ohjautuu tiestön hoitoon ja kunnossapitoon. Käytännössä säästöä tulee siis tuon 2 mrd. euroa.

 

Ongelma on vain siinä, että uuden yhtiön perustaminen ja toimivan järjestelmän aikaansaaminen ei ole halpaa ja toimintavarmuuskin on ainakin aluksi epävarmaa. Uusi yhtiö tarvitsee massiivisen valvontakoneiston taakseen, henkilökuntaa ja tekniikkaa. Toisaalta, autoilijoiden kustannukset esimerkiksi laitteiston osalta ovat vielä arvoitus. Joka tapauksessa tämä raha on poissa muusta kulutuksesta, oli se mitä hyvänsä. Jos autoilun käyttökustannukset eivät pysykään ennallaan, voi tämä pahimmassa tapauksessa haitata merkittävästi Suomen taloutta ja työllisyyttä. Ihmiset voivat joutua myös eriarvoiseen asemaan asuinsijainnistaan riippuen. Millä tavoin kaikki tämä huomioidaan?

 

Toinen ongelma liittyy sitten väitettyihin hyötyihin. Kuten edellä jo mainitsin, valtio tavallaan menettää taseestaan noin 20 miljardia euroa vaikka tämä uuden yhtiön myötä säilyykin valtion omistuksessa. Valtio menettää kuitenkin 8 miljardia euroa verotuloja joka vuosia. Koska tuosta kahdeksasta miljardista on vuodessa käytetty vain noin pari miljardia tienpitoon, jää valtiolta noin kuusi miljardia euroa saamatta. Valtion pitäisi saada siis uudelta perustettavalta tieyhtiötä tuottoa tuon kuusi miljardia euroa, jotta tilanne olisi sama kuin nykyisessä tilanteessa. Jos tuo tuottotavoite ei toteudu, on valtion pakko turvautua lisävelanottoon, leikkauksiin ja veronkorotuksiin tuottaakseen tarvittavat muut palvelut kansalaisille.

 

Voisin jo tässä vaiheessa väittää, että yhtiöittämisen myötä, mikäli liikenteestä aiheutuvien kokonaiskustannusten ei haluta nousevan, joudutaan veroja muissa kohteissa nostamaan, leikkaamaan ja kiristämään. Uuden yhtiö perustamis- ja hallinnointikulut, uuteen yhtiöön osallistuvien palveluntuottajien voitot, laitehankinnat ja pakollinen byrokratia pitävät huolen siitä, että kustannukset karkaavat väkisinkin niin paljon, että pelkät yhtiön tuotot eivät riitä takaamaan samaa tulosta kuin nykyinen verotusmalli.

 

Koska kyseessä on näinkin merkittävä uudistus ja erittäin monen ihmisen elämään vaikuttava muutos, olisi vähintään suotavaa, että asia käsiteltäisiin perin pohjin. On itse asiassa melko käsittämätöntä, kuinka salamyhkäisesti asiaa on junailtu taustalla. Aiheesta eivät ole juurikaan ääntä pitäneet sen enempää oppositio kuin hallituskaan. Siitä huolimatta hanke etenee kuin juna radallaan. Sopiikin kysyä, voimmeko enää puhua demokratian toteutumisesta, koska tämän luokan päätökset koskevat mitä suuremmissa määrin jokaista suomalaista, mutta siitä huolimatta asiaa ei haluta hauduttaa yli seuraavien vaalien, jolloin kansalla olisi mahdollisuus ilmaista kantansa asiaan.

 

Ikäväkseni joudun toteamaan, että Berner asettaa itsensä myös suureen vaaraan joko tietämättään tai täysin tiedostaen. Harvan poliitikon kohdalla olen lukenut yhtä paljoa vihamielistä kommentointia eri keskustelupalstoilla. Toisaalta Bernerillä saattaa olla myös verta omissa käsissään. Tällaisina muutenkin vaikeina työttömyyden ja köyhyyden aikoina, tällaiset uutiset kilometrimaksuista ei suinkaan piristä jo muutenkin lyötyä kansanosaa. Toivottavasti mahdollisimman harva päätyisi siihen viimeiseen ja lopulliseen ratkaisuun, mutta epäilenpä, että sellaisiakin on, joille tällaiset uutiset ovat se viimeinen kimmoke ja viimeisen toivonkipinän menetys.

 

Toivon hartaasti viisaita päätöksiä ennen kuin mitään lyödään lukkoon. Moni jo valmiiksi pakkailee laukkujaan vaikka mitään ei ole vielä päätettykään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Valtio ei ole yritys, joten sitä ei niin johdeta. Keskustan linja on tuhoisa meidän Suomelle. Keskusta toimii kuin psykoosissa oleva ihminen, siis harhaisesti ja itseään tuhoen.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ei todella voi johtaa kuin yritystä. Kun yritykseltä loppuvat rahat, se yleensä tekee konkurssin. Kun valtiolta loppuvat rahat, otetaan lisää velkaa niin kauan kuin saadaan. Sitten kun ei enää saada, mennään oppositioon ja haukutaan hallitusta huonosta taloudenpidosta ja leikkauksista.

Jos Suomea olisi johdettu kuin yritystä, olisimme paljon paremmassa tilanteessa.

Kuuntelin juuri RaumaRepolan johtajan, Matomäen, haastattelua "Tosi tarina" nimisessä ohjelmassa. Hän kertoi, että meinasi tulla vaikeuksia kun Venäjän kauppa tyssäsi kuin seinään 90-luvun alussa, mutta tähän oli varauduttu tuotekehityksessä ja länsimaiden kanssa lisättiin kauppaa vastaavasti.

Olen sitä mieltä, että jos yrityksiä johdettaisiin kuin julkista taloutta, ne tekisivät konkurssin hyvin nopeasti. Tyyppiesimerkkinä Länsimetro, jonka hallituksessa istuvat poliitikot.

Tampereelta on toisenlainen esimerkki, mutta siellä päätöksiä tekivät henkilöt, joilla on osaamista projektien vetämisestä.

Yrityksissä omistajat ovat huolissaan sijoituksistaan, yhteiskunnan taloudesta eivät omistajat, veronmaksajat, näytä olevan ollenkaan kiinnostuneita. Huonosti menevän pörssiyhtiön osakkeista pyritään eroon, Suomen osakkeista ei pääse eroon kuin muuttamalla maata ja näin näyttää tapahtuvan ainakin suuromistajien kohdalla. Jäljelle jäämme vain me, köyhät ja kurjat, mutta sittenhän toteutuu monien kaipaama tasa-arvo. Ei ole rikkaita, on vain köyhiä.

Jyrki Paldán

"Ei todella voi johtaa kuin yritystä. Kun yritykseltä loppuvat rahat, se yleensä tekee konkurssin."

Yrityksen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa kaikin mahdollisin keinoin ja kenen kustannuksella tahansa. Yrityksen konkurssi ei ole mikään ongelma, omistajat voivat kyllä siirtää rahansa siitä pois ja jos johtaja on tuossa voitonvuolemistehtävässään onnistunut konkurssin tehneessä yrityksessä, ei hänellä varmasti ole ongelmaa löytää pestiä muista yrityksistä.

Yritystä johdetaan siten että kaikin keinoin ja kaikesta muusta välittämättä omistajien eliitille taotaan voittoa. Valtiota voidaan tietysti johtaa noin, mutta se tarkoittaa melkoista kurjistamista ja huonoja päiviä kaikille muille paitsi johtajille ja niille, jotka johtajien palkan maksavat(=usein lobbarit).

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #9

Et näköjään ole ymmärtänyt, että "Suomi Oy:n" osakkeenomistajia ovat kansalaiset. On osakkeenomistajien vika, jos "johtajille" maksetaan liikaan. Suomi Oy:n johdossa on liian kauan ollut sellaisia johtajia, jotka eivät ymmärrä talouden pidosta hölkäsen pöläystä. Noudattavat sen Huittisten hullun miehen talousoppia. Jos lainahanat menevät kiinni, olemme todella vaikeuksissa.

Käyttäjän MarcusWestermark kuva
Marcus Westermark

Blogisti on varmaan lukenut huolella Bernerin blogin hankkeen perusteista https://anneberner.fi/anne-berner-liikenneverkon-k..., joten ei siitä enempää.
On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että selvitys on kesken eikä mitään varsinaista ehdotusta ole edes olemassa. Siksi lienee kohtuullista, että odotamme sinne tod.näk. tammi-helmikuulle, että on jotain arvioitavaa.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Kyllä tässä kansalaisena oikeasti tuntuu kokoajan sellaiselta YT-fiilikseltä.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Suomea johdetaan kuin yritystä, vaikka pitää olla yritystä johtaa Suomea.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Totta puhut, Harri. Mutta aivan suotta sinä Berneriä tässä sormella osoitat. Hän ei ollut edes Suomen kansalainen, kun hänet vedettiin mukaan tekemään likaiset työt ja junailemaan valtion omaisuutta siirrettäväksi helpommin yksityiseen omistukseen. Kyllä ne päätekijät ja kuiskaajat ovat aivan toiset henkilöt. Olisit rehellinen itsellesi.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Berner on ihan yhtä lailla yritysjohtaja kuin Sipiläkin. Ehkä vielä pahempi kuin Sipilä, koska on ollut muun muassa Liberan johtajana. Liberan doktriini kautta linjan on ollut aina kaiken mahdollisen yhtiöittäminen ja yksityistäminen, joten kyllä Berner tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä ja miksi.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Älä, Harri, jaksa vedättää sivulle. Berner ei puhuisi puolella sanalla liikenneverkoista siten kuin nyt, jos Sipilä tai kepu olisi hitusenkaan toista mieltä. Tämä on sitä "taseen pistämistä töihin". Kyllä se on sinun puolueesi, joka Bernerin suulla puhuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset