Kotimaan katsaus

Suomen kaunistellut työpaikkatilastot

Ylen teksti TV:tä lainaten;

 

”Avoimia työpaikkoja aiempaa enemmän. Avoimien työpaikkojen määrä kasvoi viime vuonna keskimäärin 41 600:aan toissa vuoden 33 900:sta, kertoo Tilastokeskus. Kasvua kertyi 22 %. Kaikista avoimista työpaikoista 54 % oli työnantajien mukaan vaikeasti täytettäviä. Vaikeasti täytettävät työpaikat ovat sellaisia, joihin ei löydy syystä tai toisesta koulutettua työvoimaa.”

 

Nyt kysyisin enemmän tietäviltä, otetaanko näissä nousseissa avoimien työpaikkojen määrissä huomioon, että esimerkiksi erilaiset vuokratyöfirmat ja rekrytointiyritykset saattavat kukin tahoiltaan hakea yhden toimeksiantajan taholta yhtä työntekijää yhteen työtehtävään? Jos ajatellaan, että yritys X hakee työntekijää ja käyttää tähän esimerkiksi viittä eri rekrytointifirmaa, joista jokainen tekee TE-palveluiden sivuille avoimen työpaikkailmoituksen, luokitellaanko näistä jokainen omaksi uudeksi työpaikakseen, jolloin yhdestä avoimesta työstä tulikin viisi avointa tehtävää?

 

Entä sitten nämä työt, joissa yksi ja sama firma hakee kuukaudesta toiseen työntekijää ja kun lähetät hakemuksen ja olet varmasti pätevä niin mitään vastausta ei kuulu? Ilmoitus voi välillä poistuakin, mutta varmasti kuukauden sisällä palaa uudestaan tismalleen samanlaisena kuin aina ennenkin.

 

Entäpä sellaiset työt, joissa yski ja sama firma hakee usealla eri paikkakunnalla työntekijää, mutta vähän erilaisella ilmoituksella, mutta kuitenkin tismalleen samaan tehtävään? Näkyvätkö nämä kaikki monena eri työpaikkana vai tilastoidaanko vain yhdeksi paikaksi, kuten kuuluisi?

 

Entäpä nämä firmat, jotka ovat aivan selkeästi jonkinlaisia huijareita. Työpaikkailmoitus saattaa olla parin sivun mittainen, täynnä erilaisia korulauseita ja luvataan tuhansien eurojen ansioita minimaalisella työllä. Lähinnä kyse näiden kohdalla on puhelinmyynnistä tai vastaavasta. Ovatko nämä myös mukana tilastoissa?

 

Entäpä työt, joissa haetaan esimerkiksi 11 päiväksi jotain luennoitsijaa jonnekin kissanristiäisiin puhumaan esimerkiksi hanurimusiikista? Ovatko nämä tilastoissa varmasti mukana?

 

Entä ilmoitukset joissa haetaan etenkin näin alkukeväästä kesätyöläisiä harjoittelijoiksi tehtaaseen kuukauden pestiin tuuraamaan vakituisen kesäloma-ajaksi? Onko nämä tilastoissa?

 

Sitten mitä tulee tuohon ”vaikeasti täytettävä” osioon niin se ei ole olenkaan ihmeellistä, miksi niiden osuus on suuri. Poliitikoilla on jonkinlainen ihmeellinen fiksaatio päässään, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa työtä ja että oman osaamisensa ja koulutuksensa ulkopuolelta voi ottaa helpostikin uutta työtä vastaan, jos vain motivaatio on oikea. Asiahan ei ihan näin ole. Ilmoituksia, kun selailee niin tyypillisin lause työnantajan puolelta on, että ”haetaan ammattitaitoista ja pätevää, viiden vuoden kokemuksella”. Jos olet siis työtön sisämaalaivan kapteeni, et voi hakea sähköasentajaksi tai silmälääkäriksi vaikka työpaikkoja olisi kuinka paljon tahansa avoinna. Ylipäätään erilaiset luvat, tutkinnot ja pätevyydet rajaavat ison osan työntekijöitä monien eri työtehtävien ulkopuolelle, eikä tämä ole mikään tahtokysymys. Toki aina voidaan esittää, että miksi ei kouluttauduta? Se on tietenkin mahdollista, mutta ei mikään nopea, eikä monissa tapauksissa edes kovin realistinen vaihtoehto.

 

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon näissä Tilastokeskuksen tilastoissa on näkymätöntä täytettä, totuuden ollen kuitenkin ihan täysin toinen? Oma näkemys on, että tilanne ei ole aivan yhtä ruusuinen kuin julkisesti annetaan ymmärtää. Paremmin tietävät voivat selventää Suomen työtilannetta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Käänteisilmiönä on se, että koulutusvaatimuksia tiukentamalla saadaan aikaiseksi työvoimapula.

Näinhän kävi mm. sosiaalialalla.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Tilastot todellakin valehtelevst ja rutkasti.

Työtön ihminen on sellainen työkykyinen ja -ikäinen, joka ei tee työtä, jolla elää ilman sossun tukia. Työttömiä ovat siis mm ne, jotka elävät koroillaan ja sijoituksillaan.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Monessa firmassa on aina avoinna työpaikka sille joka oman hommansa lisäksi hoitelee kahden muun aiemman työntekijän hommat.

Monessa firmassa on aina paikka auki sille joka hoitaa hommansa halvemmalla kuin edellinen työntekijä.

Surullinen tosiasia on, ettei työpaikkojen määrällä -- saati sitten vain avoimien työpaikkojen määrällä -- ole oikeastaan mitään todistusvoimaa siihen nähden miten "taloudessa" saati sitten yhteiskunnassa yleisemmin menee.

Valtakunnassa vuosittain tehtyjen työtuntien määrä on pysynyt jokseenkin täsmälleen samana 1970-luvun puolivälistä tähän päivään. Samana ajanjaksona BKT on kaksi ja puolikertaistunut.

Tämä työtuntien määrä on oikeastaan ainoa ainoa työn määre ja mittari. Se on se suure josta kaikkien työtä, työllisyyttä ja työttömyyttä koskevien keskustelujen olisi lähdettävä liikkeelle.

Loput on vain paljon melua tyhjästä. Liitettiinpä mukaan Suvi Linden keppihevosena tai ei.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Työn tuottavuus on yhä tärkeämpää työtuntien määrän sijaan. Siksi tehtyjen työtuntien määrän vertailu on turhaa tässä tarkoituksessa. Tekniikka tuo jatkuvia parannuksia työvälineisiin.

Kun 70-luvun ohjelmointivälineillä tehtiin jokin sovellus kuukaudessa valmiiksi niin sama, mutta parempi sovellus syntyy nykyään päivissä.

Työtuntien määrä kertoo enemmänkin työkulttuurista ja ihmisten vapaudesta tehdä muutakin kuin työtä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""tuottavuus ... tehtyjen työtuntien määrän vertailu on turhaa tässä tarkoituksessa""

Kun "taloudesta" puhutaan (nuo hipsut ovat tarpeen jotta korostuisi se, että käsite on pelkkää käsiterealismia, eikä todellisuudessa muodostu eikä ole olemassa mitään kokonaisuutta jonka piirissä esimerkiksi laidasta laitaan vallitsisivat samat "talouden lait"), puhe itse asiassa karkeasti ottaen on joko numeerisilla raha-arvonoteerauksilla tehtyjä laskutoimituksia tai konkrettisten tuotteiden -- palvelujen tai tavaroiden -- määrän laskemista.

Niin sanotuille "taloustietelijöille" on turha opettaa tiedonfilosofiaa. He eivät koskaan tule ymmärtämään, että "talouden numeeristen faktojen" faktaominaisuus on vain numeroiden, ei niillä mitattujen sisältöjen ominaisuus.

Kun laskemme valtakunnassa vuosittain tehdyt työtunnit, se on reaalimaailman asia. Ja sellaisena se on lähtökohtainen ja oikeastaan ainoa tietyn talous"tieteen" suureen, työn mitta.

Kun BKT jaetaan tehtyjen työtuntien määrällä, saadaan noteeraus tuolle mainitsemallesi "tuottavuudelle". Koska jakajana on tehtyjen työtuntien määrä, jossa on ainoastaan mikroskooppista vaihtelua, seurauksena on että "tuottavuuden" käyrä seuraa aika tiiviisti BKT:n käyrää.

Se mitä tapahtuu todella on sitten sinne talouden tai-puolelle kuuluva juttu. Ja sielä tosiaan on tuona ajanjaksona 1975-> tapahtunut todella paljon kaikenlaista. Kukaan "taloustieteilijä" ei ymmärrä kiinnostua miten paljon esimerkiksi yhtiöittäminen -- toimintojen pilkkominen ja tuoton kirjaaminen sinnekin mikä ennen kuului prosessiin -- on kasvattanut liikkeellä olevan rahan määrää.

Yristyskulttuurien muuttuminen 80-luvulla läpi koko rahaohjasteisen maailman -- kun entiset omien toimialojensa asiantuntijajohtajat korvautuivat ainoastaan talouden numeroita ymmärtävillä ekonomisteilla -- on ollut syvällekäyvä muutos. Sen mukana menetettiin maailmasta valtava määrä todellisuudentajua.

Tietysti tietokoneet ovat räjäyttäneet "tehokkuuden". Ja tietysti on paljon muutakin joka kirjautuu tehokkuuden nimiin. -- Mutta nuo kaiken "talousajattelun" todelliset ongelmat -- eli se tosiasia ettei talouden numeroilla ole mitään yhteyttä, tarkemmin sanoen hallinnan mahdollistavaa yhteyttä siihen mitä tapahtuu todella -- on olleet ihan samat ennen ja jälkeen tämän nykyisen, tietotekniikan vaikutuksesta tapahtuneen tehokkuuden nousun.

Toimituksen poiminnat